syksyn kirjotukset on yli puoliks takana. Enkku oli viime viikon maanantaina. Tai siis sen kirjallinen osa. Kuuntelut oli jo viikko ennen sitä. Kuuntelut meni alle oman tason. Oon pettynyt siihen. Kirjallisesta osasta en vielä tiedä miten ne meni kun en oo kysyny, koska ope ei ollu viel tarkistanu aineita ja haluun tietää vasta ku saa tietää sen koko tuloksen. Eli huomenna open pakeille, jahka ollaan samaan aikaan koulussa. :-D
Keskiviikkona on sitten vielä (ehkä kaiken pahan alku ja loppu) matikka. Onneks ei sentään pitkää. Olin kaukaa viisas (toivottavasti) ja opiskelin pitkän ja kirjotan lyhyen. Mut en sit tiiä miten se oikeesti menee. Sain prelistä M:n ja haluisin kuitenki oikeesta kirjotuksesta sen E:n, L:kin käy ja M menee mut muut ei oikein.
Tiiättekö ku viime keväänä menin kirjottaan sen YH:n ihan eväsretkiperiaatteella (toki luin sillonki jonku verran) nii se meni loistavasti mut nyt kun menin oikeesti kirjottaan sen enkun nii se ei menny ihan nii hyvin. Tai aikakaan se kuuntelu. Mut kattoo nytte. Ei niitä kaikkii voi uusiikaa ens keväänä. Matikka on nyt melkein yks hailee mut enkku ei. Toivoisin siitä M:ää mut en tiiä sitte ku se kuuntelu meni ihan surkeesti. C:hen sitä vissii tarttee tyytyy mut joo. Se on kyl siinä rajoilla pitäskö uusii. Mut toisaalta mulla on ruotsi ens keväänä mihi pitää kekittyy. Nii.
Kaikista ärsyttävintä on kun yrittää parhaansa, mutta silti se suoritus jää omasta tasosta. Tietää et on yrittäny parhaansa, mutta silti kokee, että ei yltäny omalle tasolleen. Ja tämä on juuri se mitä mulle tapahtu enkun kuuntelussa ja sitä kautta koko enkussa.
Nii ja hei jos tätä lukee joku lukion ykkönen: elämä on paljon helpompaa kun luette niitä enkun ja ruotsin sanoja sillon kun käytte ne kurssit.
